Valokuvagalleria Hippolyte
Kaakkois-Suomen valokuvakeskus
Kerrostumia Layers
Valokuvagalleria Hippolyte, Helsinki
7.12.2007–5.1.2008
Kaakkois-Suomen valokuvakeskus, Lappeenranta
6.2.–24.2.2008
Niin kauan kun ihminen on tallannut maan pintaa, on hän jättänyt siihen jälkiään. Maahan on tallentunut merkkejä ihmisen toiminnasta – kinttupoluista moottoriteihin, pyyntikuopista ostoskeskuksiin. Maisema on kerroksellinen. Jokainen aikakausi jättää omat jälkensä, jotka vähitellen peittyvät myöhempien vuosisatojen merkkien alle. Se, millä tavalla ihminen on merkkinsä maisemaan jättänyt, kertoo ihmisen ja yhteiskunnan suhteesta ympäristöönsä.
Minua kiinnostavat maiseman vanhimmat kulttuuriset merkit: esihistorialliset haudat ja asuinpaikat, muinaislinnat ja kalliomaalaukset. Jo pelkkä tietoisuus tietyn paikan pitkästä historiasta muuttaa katsojan suhdetta ympäristöön – vaikka maisemassa ei olisi mitään näkyvä muinaisen merkkejä. Kuusi tuhatta vuotta vanha kuva kallion pinnassa avaa huiman aikajänteen nykypäivän kännykänkäyttäjän ja kivikautisen metsästäjä-keräilijän välille. Ihminen sinänsä ei liene juuri muuttunut, ihmisen ympärilleen luoma yhteiskunta sitäkin enemmän.
Valokuvaan paikkoja, joissa on ollut esihistoriallista toimintaa. En pyri luomaan uudelleen muinaista maisemaa, vaan kuvaan paikkoja sellaisina, kuin ne nykypäivänä esiintyvät. Kuvieni näkyvin aikakerrostuma ei ole menneisyys, vaan tämä päivä. Muinaisen ajan merkki piirtyy nykymaisemaa vasten.
Vuosituhansien kuluessa muinaiskohteet ovat kasvaneet kiinni maisemaansa. Joissain paikoissa tämä side on niin vahva, että maisema määrittyy muinaiskohteen kautta. Toisaalla nykymaiseman ja muinaiskohteen välillä on näkyvä ristiriita. Yhteiskunnan tavoitteet ja menetelmät eivät aina asetu myötäämään vanhimman kulttuurimaiseman vaatimuksia.
Kuvat muinaispaikoista kertovat jotain muinaisista ihmisistä, heidän arvoistaan ja yhteiskunnastaan. Mutta ne kertovat myös nykyihmisistä ja -yhteiskunnasta. Yhteiskunnan ja yksilöiden arvot ja valinnat heijastuvat maisemaan. Muinaiskohteiden herkissä ympäristöissä heijastuman näkyvyys moninkertaistuu.
The landscape is layered. Every generation has left its marks to the land, and earlier marks are covered by the marks of the later generations. The land is filled with signs of human activity – from pathways to motorways, from trap holes to shopping centres.
I am interested in the oldest cultural signs of the landscape: prehistoric tombs and settlements, hill forts and rock paintings. Conciousness of history changes the spectators relation to the environment – even if there is no visible ancient objects. Six thousand years old picture in the rock opens a huge timeline between todays spectator and Stone-Age hunter-gatherer. People haven't changed that much, the society people created has.
I take pictures of places with prehistorical activity in the past. I am not trying to recreate ancient landscape. I take the places as they are today. The most visible time layer of my pictures is not the past, but the present. The marks of ancient times are drawn against todays landscape.
For thousands of years the ancient objects have grown into their landscape. In some places the bond is so strong that the landscape is dominated by the ancient. In another place there is a conflict between present landscape and its ancient layers. The goals and methods of the society are not always in harmony with the demands of the oldest cultural landscape.
Pictures of ancient places tell something about ancient people, about their values and their society. But they also tell about us. The values of the society are reflected in the landscape. In the susceptical environments of ancient places the visibility of the reflection multiplies.
