Ismo Luukkonen

Scandinavian Rock Art

Hällkonst från Skandinavien
Kalliotaidetta Skandinaviasta

In the summer 2000 I photographed the Norwegian and Swedish Stone Age rock carvings in northern Scandinavia. In the landscape photographs the relation between the ancient figures and the later layers of the landscape is in the lead role. The close-ups let the figures tell their own stories. The language is strange, but you can recognize some of the words. The rock carvings tell stories on the life and beliefs of hunter-gatherers that lived in the northern Europe five thousand years ago.

Bronze Age carvings in the southern Scandinavia tell other kind of stories. In the summer 2004 I visited some rock carvings in southern Sweden – Scania and Blekinge, and in 2008 I made a tour to see the famous carvings of Tanum, Bohuslän and some other sites in the area.

The rock carvings are made on horizontal rock panels. Some of them are half a centimeter deep, but most of them even less. If the rock is badly erosed, you see almost nothing. Many of the figures are painted out by the researchers. The colour is the same as in rock paintings – red ocre. The fresh paint makes the drawings look younger, but it still doesn't totally destroy the feeling of ageless.

Kuvasin pohjoisen Norjan ja Ruotsin kivikautisia kalliopiirroksia ja niiden ympäristöä kesällä 2000. Maisemakuvissa pääosaan nousee muinaisten kuvien suhde maiseman myöhempiin kerrostumiin, kun taas lähikuvat piirroksista antavat kuvioiden kertoa omaa tarinaansa. Kieli on outo, mutta sieltä täältä tavoittaa tuttuja sanoja. Kalliopiirrokset kertovat pyyntiyhteisön elämästä ja uskomuksista viiden tuhannen vuoden takaisessa Pohjolassa.

Etelä-Skandinavian pronssikautiset kalliopiirrokset kertovat toisenlaisia tarinoita. Kesällä 2004 kuvasin muutamilla Blekingen ja Skoonen piirrospaikoilla, ja 2008 toteutin pitkäaikaisen suunnitelman vierailla Bohuslänin Tanumin kalliopiirroksilla. Samalla tutustuin myös muihin lähiseudun kohteisiin.

Pronssikauden maatalousyhteisön kalliokuvat poikkeavat aiheiltaan ja toteutukseltaan suomalaiselle tutummasta pyyntikulttuurin kalliokuvastosta. Myös kuvakenttien runsaus – niin kenttien kuin niihin sisältyvien kuvien määrä – oli suuri ihmetyksen aihe. Mutta myös tuttua löytyi. Kalliopiirrosten yhteydessä tutut kuppikivet – tai uhrikuopat – ovat tuttuja myös suomalaisten muinaisjäännösten parista.

Kalliopiirrokset on hakattu laakeisiin kallioihin. Parhaimmillaan ne ovat puolisen senttiä syviä, useimmiten ei sitäkään. Jos kallion kuluminen on ollut voimakasta kuvia tuskin erottaa. Useat kuvioista on löytönsä jälkeen maalattu esiin. Värinä on yleensä kalliomaalauksistakin tuttu punamulta. Tuore maali saa kuvat näyttämään vastatehdyiltä, mutta se ei silti syö kaikkea voimaa kuvioiden iättömyydestä.