Puhe kirjan julkistustilaisuudessa 11.11.2021  

Olen täällä, koska olen tehnyt kirjan. 

Heti aluksi haluaisin kuitenkin nostaa esiin muita tekijöitä. Heidät, joita ilman kirjaa ei olisi. 

***

Hyvät tuntemattomat... mitkä nimenne mahtoivatkaan olla. Kiitos teille. Oman aikanne ja yhteisönne taiteilijoina kuvasitte maailmaanne ja maailmankuvaanne kalliopintoihin. Loitte merkkejä, jotka ovat taistelleet aikaa vastaan jopa seitsemän tuhatta vuotta. Nahkaveneellä tai ruuhella suunnistitte sokkeloisissa vesistöissä tuttujen maamerkkien ohjaamana. Maali oli silloin vielä tuoretta ja kuvat hohtivat punaista, näkyivät kauas. Mitä ne teille kertoivat?

• Olivatko ne opasteita reiteillänne?
• Kertoivatko hirvien kulkuteistä?
• Muistuttivatko esivanhemmista? 
• Vai kertoivatko matkoista toiseen todellisuuteen? 

Me emme tiedä, ja te ette sitä enää ole kertomassa. 

*** 

Suomen esihistorialliset kalliomaalaukset ovat kivikautisen pyyntiyhteisön kallioihin maalaamia kuvia. Pystysuorissa, usein lipan suojaamissa kallioissa punavärillä maalatut kuvat ovat säilyneet halki vuosituhansien. Maalaukset on ajoitettu vesistöjen muutosten, arkeologisten löytöjen ja tyylin perusteella 7000–3000 vuoden ikäisiksi. 

Maalausten aiheissa toistuvat ihmishahmot, hirvieläimet ja veneet. Myös muita eläimiä sekä graafisia kuvasommitelmia esiintyy jonkin verran. Joillakin maalauspaikoilla kallioon on painettu punavärillä värjätty käsi. Ehkä tärkeää ei ole ollut vain esittävien kuvien tekeminen, vaan myös kallion koskettaminen. 

Kalliomaalaukset sijaitsevat lähes poikkeuksetta vesistöjen äärellä, järvien rantakallioissa. Vesistöjä pitkin liikkuneelle väestölle ne ovat olleet hyvin näkyvissä ja saavutettavissa. Korkeat pystyseinämät ovat olleet maastomerkkejä, huomiopisteitä maisemassa. Jylhien kallioiden luomaa tunnelmaa korostaa toisinaan myös kallion luontaisista muodoista piirtyvä kasvojen profiili. 

Kalliomaalausten on tulkittu heijastelevan kivikautisen pyyntikulttuurin uskomusmaailmaa. Tätä näkemystä tukee maalausten aihepiiri sekä sijainti maisemallisesti merkittävissä paikoissa. Tulkintoja maalausten merkityksiin on haettu esimerkiksi pyyntimagiasta, totemismista sekä ennenkaikkea pohjoisten kansojen samanistisista uskomuksista. Varmaa tietoa maalausten merkityksistä ei kenelläkään ole. Tämä ei kuitenkaan vähennä maalausten kiehtovuutta, vaan pikemminkin lisää niiden hiljaista arvoituksellisuutta. 

*** 

Oma matkani kalliomaalausten parissa alkoi kahdestoista kesäkuuta 1994. Olin tutustunut Pekka Kivikkään kirjaan Saraakallion kalliomaalauksista, ja sen innostamana päätin käydä katsomassa, miltä maalaukset luonnossa näyttävät. Minua oli varoitettu, en muista kuka. ”Ei niitä juuri erota.” ”Huonosti näkyvät, jos näkyvät.” (Sivumennen sanoen, varoittaja oli väärässä, näkyivät oikein hyvin.) Sen sijaan kukaan ei ollut varoittanut, millaisen vaikutuksen kallioon maalatut hennot kuvat saivat aikaan. Kuinka vuosituhannet yhtäkkiä katosivat ja hän, joka kallioon oli maalannut, seisoi jalanjäljilläni. 

Saraakallion jälkeen, pari kuukautta myöhemmin, olin Astuvansalmella, missä kallio kaartui korkeana pään päälle ja maalaukset avautuvat eteen laajana panoraamana. Taivas, kallio ja Saimaan Yöveden kimmeltävä pinta. Ymmärsin, että merkitys ei ole yksin maalauksissa, vaan myös paikoissa. Se, millaisiin paikkoihin maalaukset on tehty, tulee myös tehdä näkyväksi ja huomioida niiden tulkinnoissa. 

Samalla matkalla, hieman myöhemmin ja yhdeksän kilometriä lännempänä, kohtasin kuvan, johon rakastuin. Hirven Uittamonsalmella. Eikä se jäänyt ainoaksi. 

Seuraavana keväänä, siis vuonna 1995, ilmestyi Pekka Kivikkään uusi kirja: Kalliomaalaukset – muinainen kuva-arkisto, johon oli koottuna kaikki silloin tunnetut kalliomaalaukset Suomesta: 61 maalausta ja 12 punamultaläiskää. Tieto-Finlandialla palkittu teos oli käänteentekevä kalliomaalaustutkimuksen kannalta. Ensimmäistä kertaa tieto maalauksista oli yksissä kansissa ja helposti saatavilla. Valokuviin perustuvat, mutta piirtämällä ja maalaamalla toteutetut kuvat maalauksista olivat tarkempia ja sävykkäämpiä kuin aiemmat dokumentoinnit. Kivikkään kirja on myös tärkeä esikuva ja innoittaja omalle teokselleni.

Alun jälkeen oma matkani jatkui, loppuvuonna 1995 pidin aiheesta ensimmäisen näyttelyni. Aurinkohirvi ja Antero Vipunen yhdisti kuvia kalliomaalauksista ja niiden ympäristöistä kalevalamittaisiin tarinoihin, jotka pohjautuivat kalliomaalausten tulkintoihin. Näyttely oli ensimmäisten valokuvaopintojeni lopputyö.

Näyttelyn kautta syntyi yhteyksiä arkeologeihin. Seuraavana kesänä olin mukana Juhani Grönhagenin johtamilla vedenalaisilla kaivauksilla Verijärvellä ja Astuvansalmella, ja 2000-luvun alussa olin valokuvaajana mukana Museoviraston dokumentointihankkeissa. Kuuden vuoden aikana kuvasin virastolle kaikkiaan 76 kalliotaidekohdetta. Kuvaukset pyrittiin tekemään lähietäisyydeltä. Koska monissa maalauspaikoissa veden pinta on laskenut useita metrejä, kohteiden tavoittamiseen käytettiin telineitä. Vuonna 2011 Kansallismuseossa avautunut Kalliossa kädenjälki -näyttely koostui pääosin dokumentointihankkeiden aikana syntyneestä materiaalista.

Näyttelyn hyvä vastaanotto innosti jatkamaan edelleen aiheen parissa. Minulla oli tuossa vaiheessa vielä muutama kymmenen kohdetta kuvaamatta, joten ensimmäiseksi tavoitteeksi tuli kuvata loputkin Suomen kalliomaalaukset. Toinen tavoite oli koota aineistosta kirja. Tässä tavoitteessa auttoi se esityö, jota olin tehnyt näyttelyn yhteydessä sekä esitellessäni kalliomaalausaineistoani internet-sivuillani sekä myöhemmin myös Rock Art Finland -facebook ja -instagram-tileilläni. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, molemmat tavoitteet ovat toteutuneet. Kaikki Suomesta tunnetut kalliomaalaukset ovat jälleen yksissä kansissa.

***

Suomen esihistorialliset kalliomaalaukset -kirjan tarkoitus on antaa kokonaiskuva Suomen kalliomaalauksista, niiden kuvamaailmasta ja ympäristöistä. Kivikkään kirjassa 26 vuotta sitten esiteltiin kaikkiaan 73 kohdetta. Nyt kohteita on mukana lähes kaksinkertainen määrä, kaikkiaan 141. Kirjan lähtökohta on dokumentoiva. Menetelmiä ovat digitaalisesti käsitellyt valokuvat, kuvaustekstit ja taulukot. Jokainen paikka esitellään sekä sanallisesti että kuvin. Kuvat on valittu niin, että kaikki eri maalauspaikoilta tunnistettavat 801 yksittäistä kuvaa ovat löydettävissä kirjan kuvista. Kuvioiden määrä, se 801, perustuu omiin laskelmiini, jotka on esitelty kirjan taulukko-osassa. 

Kohdekuvausten lisäksi kirjan alkuosassa on yleisempää tietoa Suomen kalliomaalauksista, niiden sijainnista, ajoituksesta, ympäristöstä ja kuva-aiheista. Kuva-aiheiden yhteydessä viittaan myös maalausten tulkintoihin, vaikka tulkinnat sinänsä jätän mieluusti ammattiarkeologeille. Siksikin kirjan esipuheen on kirjoittanut toistaiseksi ainoa aiheesta väitellyt arkeologi Suomessa, yliopistonlehtori, dosentti Antti Lahelma. 

Sen lisäksi, että Suomen esihistorialliset kalliomaalaukset antaa runsaasti tietoa kalliomaalauksista, se on myös kahden aikatason taidekirja. Kirja on 2000-luvun alun valokuvataiteilijan tulkinta kalliomaalauksista ja niiden ympäristöistä sekä kokoelma tuntemattomiksi jääneiden kivikauden maalareiden säilyneistä teoksista. Vaikka se, mitä taiteella tarkoitetaan on muuttunut aikojen saatossa, jokin on säilynyt, pyrkimys kertoa asioita kuvin. 

Palataan vielä kirjan valokuviin. Tavoitteena on siis tarjota objektiivinen kuvaus maalauksista ja niiden ympäristöistä. Haalistuneiden ja katkelmallisten kalliomaalausten kuvailu ja dokumentointi sisältää kuitenkin aina annoksen tulkintaa. Kun vahvistan kalliomaalausten kuva-aiheita digitaalisesti, joudun tekemään valintoja. Minkä sävyiset punaiset valitsen korostettavaksi? Mitä teen, jos maalauksessa on sekä heikkoja että vahvasti erottuvia maalauksia? Kuinka erotan kallion luontaisen punaisen maalauksesta? 

Kuitenkin huolellisesti tehty digitaalinen käsittely tarjoaa mahdollisuuden nähdä maalaukset tarkemmin. Ikään kuin vuosituhansien verho vedettäisiin pois maalauksen edestä. Uittamonsalmen himmeäksi haipunut ihmishahmo paljastaa muotonsa kuvankäsittelyn avulla. 

*** 

Koska oletan, että joku, joka parhaillaan aloittaa matkaansa kalliomaalauksilla, tulee 26 vuoden kuluttua tekemään seuraavan katalogin Suomen kalliomaalauksista, kerron näin lopuksi yksitoista seikkaa, joita kalliomaalausten kuvaaminen vaatii? Ikään kuin vihjeeksi. 

1. Esivalmisteluja: karttojen ja reittien tutkimista, sään ennustamista ja valon suunnan ennalta arviointia. 
2. Kun asuu kaupungissa, joka on etäällä tiiviimmistä kalliomaalausalueista: työ tarkoittaa pitkiä ajomatkoja, välillä pimeässä, huonoissa olosuhteissa ja usein alemman tason tiestöllä. 
3. Kilometrien pituisia kävelymatkoja järvien jäillä, metsäpoluilla tai poluttomissa metsissä kuvausvarustusta kantaen. Parhaimmillaan... tai pahimmillaan kaksi kameralaukkua, jalusta ja tikkaat. 
4. Ilmatäytteisen kajakin hankintaa, jotta virtapaikoilla sijaitsevat maalaukset voi ylipäänsä tavoittaa ja ihan muuten vaan kesäkuvia varten. 15 kilon reppu, jossa kajakki kätevästi kulkee, on myös mukava lisä siihen kuvauskalustoon. 
5. Koska kevättalvi on yleensä parasta aikaa kuvata kalliomaalauksia, työ vaatii kylmänkestoa. Kesällä tulee kestää myös kuumuutta ja hyttysiä. Ja aina on syytä olla valmiina eri olomuodoissa ilmenevän sateen varalta. 
6. Joillain paikoilla työ vaatii myös kiipeilytaitoja ja korkean paikan kammon voittamista. 
7. Hyvin usein työhön kuuluu palaaminen uudelleen jo tutulle paikalle, kun jotain on jäänyt kuvaamatta, valo on ollut huono tai kun paikalla on tapahtunut muutoksia. 
8. Pitkälliseksi venyvä työ vaatii innostusta ja aina uudelleen innostumista. Rakastumista taas uuteen maalaukseen. Kuten vuonna 2018 Timo Sepänmaan kanssa löytämäämme uuteen kohteeseen Raaseporin Pikku Kullaanjärvellä. 
9. Lukemattomia tunteja työhuoneella tietokoneen äärellä. 
10. Vaikka monet matkoistani olen tehnyt yksin, on välillä hyvä, että mukana on samanhenkistä ja kärsivällistä seuraa, joka jaksaa odottaa sopivaa valoa ja tai ihan vaan sitä, että kaikki saadaan varmasti kuvattua. 
11. Ja viimeiseksi... työ sujuu aina vauhdikkaammin, kun rahoitus on kunnossa. Kiitos Museovirastolle yhteistyöstä dokumentointihankkeissa. Kiitos Suomen kulttuurirahastolle sekä Taiteen edistämiskeskuksen Valtion valokuvataidetoimikunnalle kuvaustyön rahoittamisesta. Ja kiitos työyhteisölleni Turun AMK:n Taideakatemiassa joustosta työajoissa, kun sitä on tarvittu. 

Se, että suostuu julkaisemaan Suomen kalliomaalauksia käsittelevän valokuvateoksen, joka kattaa kaiken ja on kohtuuttoman kokoinen, on kustantajalta osoitus ennakkoluulottomuudesta, rohkeudesta ja uskosta siihen, että menneellä on merkityksiä myös tässä ajassa ja yhteiskunnassa. Sigillum osaavine henkilöineen ansaitsee valtavan kiitoksen. 

Kiitos myös Otavan kirjapainolle, joka onnistui painotyössä erinomaisella tavalla. 

Ja ennen kaikkea kiitän perhettäni, joka on jaksanut.